Mitäs puutereita juurekset käyttää nykyään? Haaveilen kiinteästä puuterista, jolla saisi huitaisulla huoliteltua naaman tai taitettua aurinkosuojan kiiltoa. Öljynimutehoja ei tarvita ja talkki jostain syystä polttelee. Iho on ihan järkyn herkkä. Katselin vähän tarjontaa, ja esim hypetetty Hourglass on ehkä vähän turhan kiiltävä. The Balmin Sexy Mama, Cover FX:n kompaktit tai jotain sinne päin vois toimia. Mietin myös Filorgan tai MUFEn HD-puutereita, mutta se valkoisuus vähän arveluttaa.

Edit. Monen kymmenen puuterin incit tutkittu ja edelleen hukassa.    Nyt näyttää olevan silicapuuterit muodissa. Aloin kaipaamaan jotain helppoa ratkaisua fysikaalisten aurinkosuojien Ziggy Stardust -efektiä pehmentämään, sen vuoksi noi valkoiset hohtavat jutut ei nyt innosta. Hämärä muistikuva on myös puhtaasta silicapuuterista, jota joku mineraalimeikkifirma myi primerina. Se oli jotenkin kovan ja liukkaan tuntuista, vaikea saada työstettyä kevyenä ja tasaisena iholle. Piti kyllä kiillon pois, mutta siihen oli hankala saada tarttumaan jauhemaisia värejä päälle, eikä se lähtenyt kovin helposti ihosta irti. Talkki- ja tärkkelyspohjaiset puuterit on muistikuvissa niitä helpoimpia työstää puolihuolimattomasti hentona kerroksena.

Aloin myös miettimään miten paljon näissä eri pölyissä, etenkin kiilteessä a.k.a. mica, vaikuttaa laatu ja käsittelyt, vaikka tuoteselosteessa on samat ympäripyöreät nimet. Useampia mineraalimeikkimerkkejä kokeilleet voi ehkä vahvistaa, että sama simppeli inci, mica, titaani-, sinkki- ja rautaoksidit, voi tuottaa hurjan erilaisia koostumuksia. Itsekin mietin tuleeko mulle niitä vesikelloja titaanioksidista, vai vapaana pöllyävästä ihoon buffatusta titaanioksidista, vai sittenkin joistakin kiiltävistä kiillelaaduista. Vastaavasti, onkohan kaikki talkki pahasta sittenkään, vai oliko mun kokeilemissa puutereissa vaan jotain muuta joka ärsytti...

Joissakin puutereissa näyttää myös olevan synteettistä kiillettä (nimihirviö fluorothroghlohdyte tjsp  ) , jonka etu ilmeisesti on tasaisempi laatu, väriskaala ja vähemmän terävät kiteet. Etsintä jatkunee eri mineraalilaatuja yhdistelevän, hajusteettoman, alkoholittoman (denaturoitu), silikonittoman tai vähäsilikonisen, keltapohjaisen (ei banaani), jojobattoman, skvalaanittoman, mineraaliöljyttömän (mielellään kokonaan öljyttömän, vaikka muutamat harvat öljyt hyvin pieninä pitoisuuksina toimii), mahdollisimman vähän kuivattavan, kevyen puuterin osalta...

Kiinnostava nähdä, koska nuo uudet filtterit saadaan taas toimiviksi ja hyväksyttyjen kirjoihin.

Uusi tuttavuus videolta: Isntree 50+spf puikko, mukana kahdeksaa (!) eri hyaluronihappolajia...

Tahmaepisodi on toivottavasti tullut päätökseensä. Näin pikaisesti lähipiiriini kuuluvaa kampaajaa, joka vahvisti epäilyni, että hiuksen pintaan on kertynyt pahemman kerran jotain tuotetta. Syväpuhdistava shampoo loppui enkä päässyt heti kauppaan, joten päätin eilen pestä hiukset Ecover-käsitiskiaineella.  Ehkä hieman arveluttava kikka, mutta olen käyttänyt sitä joskus aiemminkin syväpuhdistavan shampoon tilalla ilman suurempia katastrofeja. Ecover-pesu tehosi, kaikki tahma on vihdoin tiessään ja hiukset ovat jälleen pehmeät, sileät ja ennen kaikkea helposti harjattavat. Jee 

Näin juuri. Mulla ei ole onneksi syöpää tai maksaläiskiä, mutta kipuilen pintaryppyjen, kuivuuden ja tekstuurin (kylkiäisenä lievä ruusufinni) kanssa. Melkein vuosikymmen laiskalla aurinkosuojien käytöllä Etelä-Euroopassa. Vauva- ja pikkulapsiaika, tupakointi, lockdown-tissuttelu ja maskipakko ei ainakaan auta asiaa..   

Ainakin mitä dermatologiblogeista löysin niin orgaaniset (aka kemialliset..) aurinkosuojat saattaa sopia kuivaihoisille paremmin, eikä niitä ilmeisesti tarvitse hysteerisesti vältellä, ellei saa niistä ikäviä reaktioita. Useimmiten reaktiot tulee noiden bloggareiden mielestä niistä voiteiden muista aineksista. Vauvoille ja pienille lapsille suositellaan mineraalisuojia ihan siksi, ettei ne imeydy ihon läpi, ja siitä ei ole ihan varmaa tietoa miten hyvin ja nopsaan pikkuihmisen aineenvaihdunta putsaa kemialliset suojat elimistöstä. Sekin oli tosin ihan hyvä pointti, että avobentsoni ja kumppanit on olleet iät ajat käytössä, ja niille altistuneet sukupolvet vaikuttais pysyneen terveinä. Ympäristönäkökulmaan en uskalla koskea... periaatteessa etenkin sinkki on vesielämälle vähemmän myrkkyä, mutta mitkä sitten lienevät eri ainesten tuotantoketjujen ympäristövaikutukset, mene ja tiedä.