Kävin aikaisemmin tässä ketjussa hehkuttamassa sinkkiä. Edelleen nappailen sinkkilisää, mutta olen tiputtanut sen määrän yhteen 50mg tablettiin päivässä... ihon kunto kuitenkin sen kuin jatkaa paranemistaan. Ja siitä kiitos kuuluu Paula's Choice -tuotteille! Etenkin 2% BHA Liquidille.
Olen elänyt monta vuotta sellaisessa kierteessä, jossa suuri osa (kauneudenhoitoon liittyvistä) ajatuksista on pyörinyt ihon kunnon ympärillä. Välillä iho on ollut niin pahassa kunnossa, että esim. syöminen ja puhuminen on sattunut, koska suun ympärillä on ollut niin paljon isoja, syvällä olevia finnejä. Ihon meikkaamiseen mennyt aika on ollut huikea, koska peiteltäviä virheitä on ollut niin valtavasti, ja koko ajan kodin ulkopuolella ollessa sitä on miettinyt, että onhan meikki hyvin, näkyyköhän ne kamalat paukamat kilometrin päähän jne jne. Kasvoihin koskeminen on ollut ihan ehdoton no-no, koska meikin pienikin poishieroutuminen oli katastrofi. Totta kai tällainen vaikuttaa itsetuntoon.
Tajusin pari päivää sitten, että ensimmäistä kertaa vuosiin en enää joudu miettimään ihoani koko aikaa. Tajusin sen kun istuin tietokoneella ajatuksissani ja hieraisin leukaani (oli meikkiä naamassa), ja ensimmäinen reaktio ei ollutkaan paniikinomainen meikin tarkistus lähimmästä peilistä. Koska vaikka mun ihossa on edelleen epätasaisuutta ainakin värin puolesta, niin vähäinen meikin poishieroutuminen ei enää ole paniikin aihe, koska siellä alla ei enää ole mitään niin suunnattoman hävettävää.
Tuon tajuaminen oli melko vapauttavaa. Lisäksi tajusin sen, että aamuiset sotamaalisessioni ovat lyhentyneet ja käytettyjen tuotteiden määrä vähentynyt koko ajan. Aikaisemmin levitin bb-voidetta ja peitevoidetta paksun kerroksen ja ties mitä ja kiinnitin kaiken paikalleen kilolla irtopuuteria. Luonnollista se lopputulos ei ollut nähnytkään, mutta parempi epäluonnollinen puuterinaama kuin luonnollinen täynnä punaisia paukamia oleva naama. Nyt laitan bb-voidetta lähinnä pahimmin punoittaville alueille, peitän muutaman ongelmakohdan ja sipaisen päälle puuteria. Koska sen lisäksi, että nykyään mulla ei ole kipeää ja näkyvää aknea, ihoni ei myöskään rasvoitu samalla lailla kuin ennen. Lähinnä t-aluetta pitää vähän korjailla päivän mittaan, ja nykyään sekin hoituu lähinnä käsipaperilla taputtelemalla, ei lisäämällä puuteria kuten ennen...
Tältäkö siis tuntuu ihmisestä jolla on hyvä iho? Ettei sitä tarvitse miettiä erikseen koko ajan? Tämä on mulle ihan uutta, ja siksi olenkin hämmentynyt, koska vuosikausia olen joutunut miettimään ihoni kuntoa koko ajan, joko kosmeettisista syistä tai sitten siksi että jokin osa naamasta sattuu koko ajan aknen vuoksi. Eikä mun ihoa vielä voi hyvällä tahdollakaan sanoa oikeasti hyväksi, koska vielä on punoittavia arpikohtia, välillä ilmaantuvia pikkufinnejä ja nenän täydeltä mustapäitä. Mutta entiseen verrattuna tämä on kyllä hyvä. Kemiallinen kuorinta (BHA) on siis ollut mun ihoni pelastus.
