^Rypäleensiemenöljy onkin oivaa tavaraa, tosiaan kevyimmästä päästä kokeilemiani ja mullekin turhan kevyttä.
Taitaa kookosöljy jäädä mulla ruuanlaittoon, jahka keksin sille jotain käyttöä. Tuoksu on hurmaava, mutta iholla ja päänahassa teettää lievää kutinaa ja tukkaakin tuntuu vain lähmäävän. Pakkasen kuivattamaan päänahkaan oon hieronut parina iltana oliiviöljyä ja se taas on tuntunut todella hyvältä. Latvoillekin tuntuu toimivan paljon paremmin.
Vuosia sitten kävin ihotautilääkärillä naaman räjähdettyä hirveään kuntoon (ei varsinaista aknea, mutta naama oli arka, punakka ja joka ikinen huokonen oli kohollaan). Diagnoosista muistan vaan, että seborrheantapainen sana siinä vilahti. Lueskelin seborrhoic dermatitis (miten tää suomentuu?) -nimisestä vaivasta ja googlettelin kuvia, mitkä näytti kovin tutuilta. Taipumusta täntyyppiseen tulehdustilaan epäilen itselläni olevan, mikä puoltaisi tyydyttyneen rasvan (mm. kookos) jättämistä sisäiseen käyttöön ja osaltaan selittäisi lievää kutinaa iholle levitettynä. Wikipedian mukaan tulehdusta aiheuttava hiiva herkuttelee tyydyttyneellä rasvalla ja sitähän kookos tietääkseni pitkälti on. Sisäisesti nautittuna en oo huomannut minkäänlaisen rasvan aiheuttavan ihoreaktioita, kun taas löyhä karppaus tuntuis tasoittavan ihonväriä, vähentävän hiustenlähtöä, mustapäitä, tulehduksia ja ihon nirsoilua hoitotuotteiden osalta. Hmmm... rakettitiedettä ja empiirisiä kokeita.

Ihotautilääkäri ei sanonut mitään ruokavaliosta, mutta kehoitti ainoastaan pysymään kaukana kemppareista sekä hoitamaan ihoa mahdollisimman kevyesti ja hellästi.
Asiasta seinään... latasin pitkästä aikaa kaappiin kokoelman erilaisia öljyjä ja jatkan kokeiluja. Aiemmin oon käyttänyt öljyjä vain hiusten- ja vartalonhoidossa. Nyt meinaan uskaltaa lutrata kuivuuttaan kirkuvaan naamaankin.