Nyt taas tuskastuttaa niin kovin tämä oman värin kasvattaminen. Himottaisi leikkiä väreillä, kun tällä hetkellä ja tällä tukanmitalla näytän ihan tädiltäni. Lukuunottamatta sitä että en ole yhtä ryppyinen, ja että tädillä ei ole koskaan ollut oranssihtavia latvoja...

Se, että idea tähänkin kokeiluun lähti ihan vaan vitsistä, ei ainakaan helpota värjäyshimoa. Olen kyllä todennut, että päänahka ei oikeasti kestä hapetteellisia värejä. Mahtavan kutinan saa aikaan monesti myös suoravärit...
Nyt olenkin fiksuna tyttönä keksinyt sen että voisin raidoittaa tukkaani vallan mainiosti, koska raitaväriähän ei laiteta päänahkaan asti, enkä myöskään värjäytyisi kokonaan ellen tahdo. Latvassa tiukasti istuva hennajämä ei vaan oikeen rohkaise yrittämään edes raitoja, viime keväinen kampaajan laittama tuhkainen kevytväri ainakin lähti liukkaasti tiehensä latvoista. Tosin tuon operaation jälkeen tukka on kokenut monen monta pesua ja henna on varmasti jonkin verran kulunut.
Iso ongelma tulisikin siitä mitä väriä mun päähäni raidoilla sitten laitettaisiin, koska tosiaan 10cm on omanväristä juurikasvua, ja loput melkein kainalomittaisesta tukastani on sitten sellaista vaaleaa oranssihtavanruskeaa.

Mieli tekisi jossain vaiheessa kokeilla vaaleampaa väriä (oma n. 7 asteinen tuhkainen), mutta eihän hennaa saa millään vaaleammaksi. Pitäisiköhän sitä kokeilla sitten omaa väriä piirun verran tummempaa ja tuhkaista, ainakin raitoina tonne muun sekamelskan joukkoon? Jos ei sitten vaikka niin kovin sapettaisi tämä vaihe...
Onneksi tukka on kerrostettu, ja päälimmäiset kerrokset on jo melkein puoliksi omanväriset... Valitettavasti positiivisen ajattelun yrittäminen ei näissä tukka-asioissa oikein tunnu toimivan.