Olen suoristuttanut hiukseni kahdesti, kesällä 2007 ja loppukeväällä 2008. Hiukseni ovat luonnostaan kiharat, erityisesti latvoista, muilta osin hiusten paino vetää suoremmaksi. Lyhimmillään hiukseni ovat olleet oikeastaan kauttaaltaan noin sentin pituiset, ja pidemmäksi kasvatellessa kiharuus rupesi tosissaan ärsyttämään - ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, kun värikin oli musta.
Suoristutin hiukseni heti, kun pituutta alkoi olla tarpeeksi. Suoristus vei hiuksista väriä, uudestaan suositeltiin värjäämään korkeintaan viikon päästä. Ensimmäisellä kerralla myös hopeiset korvikset tummuivat, kun en huomannut ottaa niitä pois (tummentumat lähtivät kyllä puhdistamalla). Tukka myös haisi jonkin aikaa vähän kummalliselta.
Hiukset tosiaan tulivat suoremmiksi, sileämmiksi ja huomattavasti veltommiksi (aiempaan verrattuna velttouskin siis ihan positiivista). Tikkusuoraksi suoristus ei valitettavasti hiuksia tee, itsepäisiin niskahiuksiin jäi vähän laineikkuutta ja taipuisuutta. Hiuksia kasvatellessa suoristus lisäksi kasvoi valitettavan nopeasti pois juuri sieltä niskasta...
Latvoja suoristus vähän rasitti, mutta muuten hiusten kunto ei kärsinyt. Mitään taitosta hiuksiin ei siis jäänyt, eikä katkeilusta puhettakaan. Toisaalta hiukseni eivät pahemmin juuresta kiharrukaan, toisin kuin ilmeisesti niillä, joille taitos on tullut. Tukka on kuitenkin kihartunut suoristetuista kohdista sitten kevään, ja niskasta suoristus on kasvanut pois. Eron huomaa silti edelleen.
Suoristetut osiot pysyvät raudalla suoristettuna ihan eri tavalla suorana, kuin mitä käsittelemätön hius. Raudalla olen siis kyllä edelleen suoristellut. Silkkitippoja olen käyttänyt erityisesti latvoihin ennen suoristamista ja välillä suoristamisen jälkeen. CHI-sarjan hiuskiinteestä pidin kun sitä kokeilin, kaikin puolin OK ja hiusta saattoi suoristaa, vaikka alla olisikin ollut hiuskiinnettä. Mustasta väristä hankkiuduin muuten parturissa eroon hiljattain värinpoistoilla, eikä suoristettu hius ollut siitä moksiskaan.
