Minä pidän Shalimarin alusta, mutta lopun vaniljainen pehmeys ei miellytä mua ollenkaan, saisipa tästä vain savun, nahan ja sitrukset. Minusta Mahalin tarinakaan ei ole ollenkaan surullinen eikä edes haikea, vaan ihastuttavan onnellinen, mutta kaikki kokevat niin eri tavalla nämä jutut
Kuolema nuorehkolla iällä lapsivuoteessa on minusta traagista, vaikka olisi elänyt onnellisen elämän siihen asti.

Minusta Shalimarin Eau de Parfum on nahkaisempi ja savuisempi kuin Eau de Toilette. Itsekin pidän juuri noista elementeistä, mutta EdP:ssä on myös läsnä jokin voimakas, pistävä elementti joka ei sovi minulle. EdT ilmeisesti toimii jotenkin minun kemiani kanssa paremmin.
Guerlainillahan on ollut savuisuuden ystäville Cuir de Russie, mutta sitä ei ilmeisesti enää valmisteta (?). Ja muutenkin olen lukenut monesta tuon ajan tuoksusta, joissa oli nahkaa, savua, vetiveriä ja tupakkaa....ah!

Kun 20-luvun vaikutteet alkavat tulla taas muotiin - kiitos Downton Abbeyn ja tulevat Kultahattu-elokuvan - toivottavasti trendi näkyy myös 20-luvun tuoksujen paluuna.