^ Mä vaikutuin taannoin Guerlainin Mitsoukon tarinasta, ja hankinkin sellaisen itselleni. Oikeastaan ostin sen aika sokkona, koska en ollut koskaan edes haistanut ko. tuoksua.
Olin vaan niin varma... Olin lueskellut siitä vaikkka kuinka paljon. Onneksi aidon edp:n sai ulkomailta huomattavasti halvemmalla, kuin mitä Stockmannilta. Aluksi oikeastaan järkytyin aika kovin siitä tuoksusta, ja mulla menikin n. vuosi siihen tottumisessa. En käyttänyt sitä säännöllisesti, mutta tein varovaisesti tuttavuutta. En ole yleensä mikään arvokkailta kalskahtavien tuoksujen ystävä, vaan tuppaan hankkimaan itselleni raikkaita vihreitä tuoksuja, on mulla muutamia kukkaistuoksuja, vähän vaniljaa ja hedelmiäkin.. Mitsoukon mysteerisyys ja mainittu melankolisuus vaan kiinnosti, ja chypre-tuoksuihin tutustuminen vaikutti kanssa mielenkiintoiselta.
Mutta voi että, Mitsouko on alkanut kyllä vetää mua pikkuhiljaa puoleensa, eikä mun iholla olekaan mitenkään mummomainen. Suihkautan vain yhden suihkauksen selkääni, koska tuoksu on sen verran voimakas, enkä halua sen olevan kokoajan mun nenässäni, vaan välillä vaan sattuvan ilmoille. Jännä kyllä miten eri lailla tuo tuoksu käyttäytyy mun ihollani, verrattuna monen muun kokemuksiin. Sama luultavasti tapahtuu kaikilla muillakin tuoksuilla, mutta ehkä jossain raikkaassa hedelmätuoksussa se ei vaan niin erotu. Kohta alkaakin taas olla tarpeaksi viileät syyskelit tälle tuoksulle...
Suosittelen kyllä ihan rauhassa tutustumaan noihin vanhempiinkin Guerlainin tuoksuihin, ties vaikka hullaantuisitkin johonkin klassikkoon.
Kiitos muuten ohjelmavinkistä, olikin pakko mennä areenalle katselemaan.
