Reilusti yli puolen vuoden leikkaamattomuus alkaa tuntua. Kunto ei ole vieläkään ihan kelvoton: haarottumia ei kauheasti ole, eikä niitä kummallisia pisteitäkään, mistä hius katkeaa tosi helposti ja joita blondatessa tuli herkästi, kuivuuskaan ei ole merkittävää. Latva alkaa vaan näyttää niin ohuelta.. Mulle leikattiin viimeksi mielestäni vähän liikaa kerroksia, ja nyt kerrosten kasvatettua vielä erojaan tuntuu, että noita pisimpiä on tosi vähän. Luulen, että tilanne paranisi leikkaamalla tuo pisin osa pois, joku 4 senttiä ehkä. Leikkaus on muutenkin vähän huono ja kerrokset ovat paikoin aika porrasmaiset, mallinkin parantelu tekisi hyvää.
Vaan kun en raaskisi! Tukka alkaa olla nyt selkeästi midback-pituudessa, ja vihdoinkin se alkaa oikeasti tuntua pitkältä tukalta. Olen ihan muutamien senttien päässä kasvatustavoitteestani, joskin haaveissani olen saavuttanut tavoitteeni kauniimmalla latvalla. Olen tätä ennen junnannut bsl:ssä todella kauan, kun on ollut pakko leikata vanhoja blondauksia pois vähän väliä. Vuosikausia musta on tuntunut, että hiukset eivät kasva ollenkaan, kun hitaan kasvutahdin ja parin-kolmen kuukauden välein tapahtuva muutamien senttien trimmaamisen yhdistelmä on pitänyt pituuden aika vakiona. Tämän pitkän leikkaustauon aikana muutoksen pituudessa on todella pystynyt näkemään, ja harmittaisi palata junnaamaan takaisin sinne bsl:n suuntaan.
Yritän nyt olla sinnikäs, sietää ohutta latvaa ja huonoa mallia ja ajatella, ettei kukaan muu analysoi tai kiinnitä huomiota hiuksiini niin paljoa - kyse on nyt kuitenkin vain ohuesta latvasta, ei mistään oikeasta hiuskatastrofista. Kai sitä muutaman kuukauden vielä..