Vuosi sitten leikkautin rikotun polkan. Ylläpidin mallia, ja viimeksi kesäkuun alussa leikkautin. Tuolloin pisimmät olivat leukalinjaan asti, suunnilleen tuon pituiset kuin käyttäjällä ÄiskäVärjääTaas. Sen jälkeen alkoi polkka kyllästyttää, ja pitkät kutrit houkuttaa taas. En ole sen jälkeen leikannut. Pisimmät hiukset kutittelevat nyt olkapäitä, takaa eivät ihan vielä yllä hartiatasolle. Strategiana on vältellä kampaajaa vielä 1-2 kuukautta ja sitten käydä tasoittamassa latvat, lisäksi ehkä jotain sivuotsiksen tapaista. Hiusten hyvään hoitoon oon alkanut taas kiinnittää enemmän huomiota. Vaalennuksesta en silti luovu, koska platinanvaaleat hiukset vaan sopivat mulle yksinkertaisesti parhaiten.
Ensimmäisenä tavoitteena on kainalomitta, pitää sitten katsoa jatkanko vielä BSL-mittaan. Pitkät hiukset ovat vaan niin ikinaiselliset, ja hyväkuntoisina upeat. En malta odottaa, että pystyn taas tekemään erilaisia nuttura- ja solkikampauksia sekä lettejä.
Edit. Lisäys. On ärsyttävää, kun saa päähänsä että haluaa pitkät hiukset, niin ne haluaisi sitten HETI. Pitäisi jotenkin oppia nauttimaan niistä eri kasvatusvaiheista. Esimerkiksi hartiamitassa kannattaisi tehdä sellaisia kampauksia, joita on hankala tehdä sitten BSL-mittaiseen tai sitä pidempään tukkaan. Mutta jotenkin sitä aina haikailee vain sitä kasvatuksen lopputulosta siellä jossain tulevaisuudessa.