En tiedä meneekö tämä vähän toiseen ketjuun kuuluvaksi, mutta aloin tuossa pohdiskelemaan pintakuivuutta ja mietin onko olemassa pintarasvoittuvaa ihoa? Ja jos on, miten se eroaa "tavallisesta" rasvoittuvasta ihosta ja miten semmoista mahdetaan hoitaa. Pintakuivuudestahan puhutaan kyllä paljon, mutta voisi kuvitella että korealaisessa ihonhoidossa olisi laajuudessaan otettu huomioon myös marginaalitapaukset.
Mä voisin tästä kuivuudesta/rasvaisuudesta hölistä vähän, jos siitä olisi yhtään apua... Lähtisin siitä, että kuivuus ja rasvaisuus eivät ole toistensa vastakohtia. Kuivuuden vastakohta on kosteus, ja iho voi olla kuivuus–kosteus-akselilla mitä tahansa riippumatta rasvaisuudesta. Rasvaisuus (tai vastakohtana vähärasvaisuus) viittaa siihen, kuinka paljon talia talirauhaset erittävät. Ihon kosteuden ylläpito ja talirauhasten talineritys ovat toisistaan erilliset prosessit.
En näkisi oikein järkeä "pintarasvoittuvuudessa", koska se ihon pinnalla ylimääräisenä tuntuva rasva on kuitenkin aina peräisin sieltä syvältä talirauhasista (jos nyt ei puhuta iholle laitetuista voiteista). Se, kuinka paljon ja kuinka nopeasti kullakin talia tuntuu ihon pinnalle pääsevän, voi sitten talinerityksen tahdin lisäksi riippua esim. talin juoksevuudesta, huokosten koosta, ihon pintakerroksen paksuudesta ja kosteudesta jne.
"Pintakuivuuskin" on vain arkikielen termi ja vähän epämääräinen tosiaan. Useimmiten sillä varmaankin halutaan kuvata sitä, että iho hilseilee tai kiristelee, mutta talintuotanto on kuitenkin runsasta, joten ei kehdata kuivaksikaan sanoa (se kun on perinteisesti mielletty rasvattomuudeksi). Rasvainenkin iho voi kuitenkin olla ihan rehdisti kuiva eli kosteusköyhä. Joskus kuivuus on talin aiheuttamasta tulehduksesta johtuvaa, ja esim. rasvaisen ihon hilseily talvella voi johtua tästä (auringonvalon puute!), eikä rasvailun puutteesta, kuten helposti voi luulla.
Hilseilevän ihon voisi muuten kuvitella olevan laiska, mutta tulehtunut iho uusiutuu oikeasti monta kertaa tervettä ihoa nopeammin. Liian nopeasti uusiutuvassa ihossa ei ehdi syntyä tarpeeksi kosteutta sitovia tekijöitä, joten tuloksena on kuivuutta ja hilsettä.
Tässä ei nyt ehkä ole oikein punaista lankaa, mutta jos yrittäisin ymmärtää ihoani, niin harkitsisin ensin, että tuottaako iho runsaasti talia. Jos tuottaa, niin sitten iho on rasvainen, eikä mitään muttia.

Sitten ihan omana juttunaan se kuivuus. Jos iho kiristelee, sitten se on myös kuiva. Rasvaiselle ja kuivalle iholle hyvä peruskaava on riittävän usein toistuva pesu, hellä kemiallinen kuorinta apuna hilseilyn irrottamisessa ja rasvaton (glykolit, glyseroli) kosteutus. (Jos on akuutti ekseemahelvetti päällä, niin sitten toki lääkäriin tai ainakin apteekkiin.)