Permanentiksi kutsutaan kaikkia käsittelyjä, joissa hiuksen rakenteen muoto muutetaan pysyvästi.
Hius voidaan kihartaa, suoristaa, tai sille voidaan antaa käsiteltävyyttä ja tukea.
Permanentti on aina voimakkaasti rakenteeseen vaikuttava käsittely, ja kuivattaa sekä vauroittaa aina hiusta.
Se, minkälaista kiharaa voidaan saada saada aikaseksi, riippuu hiustyypistä, ja sen kunnosa, sekä aiemmista käsittelyistä.
Parhaiten permanentti onnistuu hyväkuntosiin hiuksiin, pääsääntöisesti voidaan ajatella, mitä vähemmän käsitelty hius, sitä kimmosampi ja kauniimpi kihara.
Hyvin vaurioituneeseen ja valkaistuun hiukseen ei permanenttia voi suositella, koska hiuksessa ei ole enää sidoskohtia rakenteessa, joilla kihara saadaan aikaseksi, ja kosteuden puutteen takia kiahar muuttuu myös söheröiseksi ja epämääräiseksi.
Lisäksi lisävaurio jo huonokuntoisessa hiuksessa, saattaa aiheuttaa voimakasta murenemista/ katkeilua.
Pitkään hiukseen ei voida toteuttaa usein tavoiteltua löysää ja suurta kiharaa, joita näkee tv.ssä sekä lehdissä.
Nämä suuret ja taipuisat kiharat ja laineet on toteutettu muilla tekniikoilla, ja ovat ns kampauskiharoita jotka poistuvat pesussa.
Pitkän hiuksen paino estää suurten kiharoiden teon, ja permanentilla on muutoinkin mahdotonta tehdä suuren tarrapapiljotin kokoista kiharaa minkään mittaiseen hiukseen.
Permentin kesto riippuu hiuksista, käytetystä rullakoosta ja ainevahvuudesta.
Lasimainen ja piikkisuora hius alkaa suoristua helpommin kuin jo luonnostaan taipuisa.
Ja mitä suurempi kihara, sitä nopeammin se suoristuu.
Seuraavaksi permiksen teoriapuolta.
Permanettikäsittelyssä on kaksi vaihetta, joissa vaikutetaan rikkisiltoihin. Ensimmäinen aine, jota epätarkasti
kutsutaan permanenttiaineeksi, katkaisee rikkisiltoja. Permanenttiaine on huono nimi, koska se yksinään ei riitä saamaan aikaan permanenttia, siis hiuksen kihartumista, mutta termi on käytännöksi vakiintunut. Rikkisilta saadaan tehokkaimmin katkaistuksi aineella, joka luovuttaa rikkisiltaan vetyä. Koska vedyn liittymistä sanotaan pelkistymiseksi, vetyä luovuttava aine on pelkistin. Toiset pelkistimet voivat vapauttaa vetyä emäksisessä liuoksessa toiset happamassa.
Hiukset kostutetaan permanettiaineella, joko ennen kihartimille kiertämistä tai sen jälkeen. Kun permanenttiaineen pelkistin katkaisee riittävän monia rikkisiltoja, hiuksesta tulee muovailtava, plastinen. Keratiiniketjut pystyvät nyt liukumaan uusiin, kihartimien määräämiin asemiin.
Rikkisiltojen uudelleenkiinnitys kiinnitysaineen hapettimella. Jotta pysyvä kihara muodostuisi, katkaistut rikkisillat on kiinnitettävä uudestaan. Permanentin toista vaihetta kutsutaan siitä syystä kiinnitykseksi. Kemiallisena tapahtumana kyseessä on hapettuminen, toisin sanoen pelkistymiselle päinvastainen ilmiö. Hapettimena voi toimia joku happea vapauttava yhdiste.
Jotta rikkisilta voisi palautua ennalleen, vetyatomit on saatava poistetuiksi; nehän ovat ikään kuin tulppina estämässä siltaa kiinnittymästä. Happiatomi siis sieppaa mukaansa kaksi vetyatomia, yhden kummastakin katkenneen rikkisillan puoliskosta, ja niistä syntyy vettä. Kun rikkiatomeilta vietiin vedyt, ne pariutuvat välittömästi seuraavaksi parhaimman tarjokkaan kanssa. Ja mikä olisikaan sopivampi kuin viereisen ketjun myös yksinäinen rikkiatomi!
Hapettumisen jälkeen hius on palannut melkein lähtötilanteeseensa: sillä on taas kestävä, rikkisiltojen vakaaksi tekemä rakenne. Oleellisena erona alkuperäiseen tilaan on kuitenkin sen, että keratiiniketjut pakotettiin kihartimien avulla uuteen keskinäiseen asemaan, joten rikkisillat ovat nyt eri paikoissa kuin suorassa hiuksessa. Uudesta rikkisiltojen järjestyksestä on syntynyt kihara muoto.
Emäspermanentit
Emäspermanenteissa käytetään pelkistimenä tavallisimmin thiloglykolaattia tai sen johdannaisia. Ne tarvitsevat vähintään pH:n 8 voidakseen vapauttaa vetyä. Permanenttiliuos saadaan emäksiseksi tavallisimmin ammoniakilla. (ainesosaluetteloissa nimillä: AMMONIUM HYDROXIDE tai AMMONIA)
Lämpöpermanentit
Lämpöpermanentissa käytetään muuten koostumukseltaan samaa permanenttiainetta kuin emäspermanentissakin, mutta vaikuttavien aineosien määrä on pienempi. Näin voi olla, koska lämpö tehostaa ja nopeuttaa aineiden vaikutusta. Lämpö saadaan tarkoitukseen suunnitelluilla lämmittimiltä, jotka asetetaan kihartimien päälle vaikutusajaksi. Lopputuloksesta tulee kuitenkin erilainen kuin kylmäpermanentista, koska hiusten tyviosa jää suoraksi. Tämä johtuu siitä, että lämmittimet vievät tilaa kihartimien välistä, joten hiuksia kerätään yhden kihartimen ympärille laajemmalta alueelta kuin kylmäpermanentissa. Näin osa hiuksiston tyvihiuksista ei kierry, vaan jää suoraksi.
Hapanpermanentit
Hapanpermanenteissa käytetään pelkistimenä glyseryylimonotioglykolaattia. Se pelkistää riittävästi jo pH:ssa 7.
Itse asiassa kyse ei olekaan hapanpermanentista vaan neutraalista, mutta "happamuudella" halutaan vain korostaa sitä, että se ei ole emäksinen. Tioglykolihapon esterit, kuten tässä mainittu yhdiste, hajoavat helposti vesiliuoksessa, joten niitä säilytetään omassa pakkauksessaan. Pakkaus yhdistetään juuri ennen käyttöä nestemäiseen liuokseen, jossa ovat muut permanettiaineen komponentit. Tällaisen permanenttiaineen pelkistysteho on kuitenkin pienempi kuin alkaalisen permanenttiaineen, joten kiharasta saattaa tulla loivempi hyväkuntoiseen hiukseen tehtäessä. Aine soveltuu kuitenkin hyvin hiuksiin, joissa on rakennevaurioita edeltävistä vaalennuksista, permanenteista tai kestovärjäyksistä.
Lähde: Muuttaahan kameleonttikin väriään.
Aihe: Tietopaketti kihartamiskäsittelyistä (Luettu 55434 kertaa)