juurikasvu.org

Kaverin kanssa ostettiin suihkutettavaa ja poispestävää punaista hiusväriä kasarivuosinia. Oltiin molemmat naturelliblondeja. No, eihän se sitten lähtenytkään pesussa niin helposti. Itse taisin suihkia alempiin kerroksiin pitkätukkana, eikä se niin haitannut, mutta kaverilla oli ihan lyhyt tukka ja se punaväri haaleni vain pikkuhiljaa pesuissa. Aika oudon näköisiä sellaiset vaaleanpunaiset pläntit hiuksissa..

Pahin oma mokani on yrttivärjäyskokeilu. Ostin Body Shopista sellaista vaaleiden hiusten yrttisekoitusta, jolla tuli pari kertaa kaunis kultainen vivahde. Kunnes.. tukassani oli lakkaa ja epäilen sitä syylliseksi. En pessyt lakkaa pois vaan vetäisin yrttimuhittelut päähän. Pitkässä vaaleassa tukassa oli vihreitä ja harmaanmustia suortuvia! Auringossa ja ulkona vihersin siis ihan  Itketti ja raivostutti. Leikkasin sitten ne pahimmat pois. Enkä sen jälkeen leikkinyt kyseisen yrttivärin kanssa, eikä sitä enää muuten BS:sta löydäkään. Mitä lienee cassia/kamomillaa ollut.

Nyt kyllä ketuttaa niin vietävästi kun katsoin kuvia joissa olen n. 17-18v Mulla on niiiiiin ihanat hiukset niissä, yli bsl-mittaiset, paksut ja kiiltävät. Niin terveen näköiset. Mallikin näytti hyvältä. Muistan kuinka olin silloin kyllästynyt silloisiin hiuksiini ja janosin muutosta. Poikaystävä silloin vastusteli, joten en tehnyt hiuksilleni mitään.
Noh, sitten kun ero ja muutto tuli niin pitihän ne hiukset mennä "pilaamaan" Vähän eri mallia, lyhennystä ja väriä.
Nyt ei meinaa tukka näyttää enää millään niin hyvältä kuin noina aikoina. Huoh, se pituus ja paksuus!
Nykyään tukka tuntuu ihan onnettomalta lirulta noiden kuvien jälkeen.
Miksi ihmeessä piti kyllästyä niihin? Olivat niin pirun upeat. Muistan vielä ajatelleeni silloin kyllästyneenä miten ne ovat lyhyet ja tylsät. Nyt kyllä teen kaikkeni että näistä tulisi vielä yhtä upeat..
Kasvakaa hiukset, kasvakaa!

Eleven kirjoitti: Mulla oli kirkasta omenanvihreää hiusmaskaraa, pistäkääpä paremmaksi . Ja oma hius siis luonnollinen platinablondi vielä siihen aikaan.

Multa löytyi just tollanen omenanvihreä, ja sen lisäksi vielä kirkkaanpinkki! Ja niitä tietenkin sudittiin vierekkäin "kivoiksi raidoiksi"...
Tekivät hiuksista ällöttävän koppuraiset. Oma tukkani oli kuitenkin silloin ruskea, jossa suureksi harmikseni tuo pinkki ei näkynyt niin kirkkaana kuin olisin halunnut.

^^
Täältä löytyi sähkönsininen ja kultainen. Aivan ihanan tönköiksi jättivät todellakin ne raitakohdat.

Pidin kuiturastoja liian kauan, eikä niiden kiinnityskään ollut kovin hyvin tehty. Oma tukka kärsi kovasti, ja saksiakin piti käyttää. 

Mulla oli yläasteella vihreät hiukset, jotain erikoisuuden tavoittelua se kai oli Ai kauhee. Se oli joku sellainen "lähtee kahdeksassa viikossa" -väri, mutta ei se tietenkään kokonaan lähtenyt. Pari vuotta siinä meni, että viimeisetkin vihreän rippeet lähti, kun en halunnut ihan lyhyeksikään leikata.

Hiusmascarat, voi mitä nostalgisia muistoja! Mulla oli ainakin violetti, vihreä ja sitten oli vielä jokin kolmaskin, olisikohan ollut jokin kuparinen tjsp. Ei ehkä ihme, että noita ei ole enää löytynyt kaupoista vuosikausiin, olivat kyllä kauhean näköisiä hiuksissa kun tekivät sellaisia kökkäreisiä kuivahkoja väriraitoja. 

^ Mä aina kampasin pahimmat kökkäreet hellästi pois. Väriä lähti samalla, mutta ei ainakaan ollut niin kokkareiset hiukset.

Mulla oli aika tarkalleen tämän musavideon mukainen leikkaus joskus 6.-7.-luokilla. Ai että se oli MAKEE ja sain kuulla monet kehut!

Nyt kun ajattelee, niin aijaa, okei ja huh huh... Senaikaisista valokuvista näkee, että tumma väri sentään vähän hillitsi tota kaameaa hattaraefektiä. Tosin pienin paha toi tukkatyyli ko. videolla on.

^pöh.. tuo ole vielä mitään. Minä menin kampaajalle tämän musiikkivideon "kampauksen" kanssa:

http://www.youtube.com/watch?v=BzdHxqwTO-4

Siis mikä muu tuo on kuin MULLET? Takatukkakampaus! Onneksi se kasvoi pois

Hiusmokailukronikkani käsittävät lukemattoman määrän hoidon laiminlyöntiä ja kammottavia julmuuksia, joskin sen pahamaineisen permanentin olen ainakin toistaiseksi onnistunut (täpärästi) välttämään.

-Penskana piti tietenkin rullata äidin ilmakiharrin ja pyöröharja jumiin hiuksiin. Useita kertoja. Saksilta vältyttiin täpärästi.
-Kaamea pottakampaus kuului toki asiaan, tosin hyvin, hyvin vastentahtoisesti.
-Ala-asteeseen sisältyi runsaasti tukan raastamista, kreppirautoja, pikkulettejä...
-Seiskalla ryhdyin värjäilemään tummanruskeaksi, mikä oli ihan hyvä väri itselleni, kunnes kasin puolivälissä löysin sisäisen goottini ja täräytin mustaksi...
-...jonka kasin ja ysin välisenä kesänä keksin blondata, värinpoistolla.
-...joka johti, kuinkas muutenkaan:keltaiseen tyveen ja oransseihin latvoihin.
-joita ihmeen kaupalla en ryhtynyt blondaamaan enää vaan läväytin päälle ihan suhteellisen pukevan tummanpunaisen
-jota valitettavasti päätin ylläpitää kaamean oranssinruskealla vaahtovärillä joka ei vaikuttanut suhteellisen tummaan juurikasvuuni mitenkään
-kunnes löysin liven värit ja värjäsin kirkkaanpunaiseksi
-...ja sitten aloin värjäillä shokkiväreillä aina räikeämmän punaiseksi ja tein juurikasvuun värinpoistoja
-...n.3-4 kertaa vuodessa, eli suurimman osan aikaa juurikasvu oli melko tyylikäs
-shokkivärisekoilu (punaista, pinkkiä, lilaa, vihreää) jatkui pari vuotta, kunnes tapahtui MEGAMOKA
-tadaa - kaverin avulla miltei vyötärömittaiseen tukkaan kiinnitetyt kuiturastat!
-jotka killuivat päässä nelisen kuukautta, ja yllätys, yllätys, suuri osa omaa tukkaa oli siinä ajassa rastoittunut niskaan nyrkin kokoiseksi palloksi, jota kiroillen ja itkua vääntäen yritin repiä auki, huonolla menestyksellä. Pituudesta lähti reippaasti ja paksuudesta varmaan puolet 
-n.puoli vuotta myöhemmin keksin haluavani blondiksi, joten alkoi värinpoisto ja värjäilykierre. Kumma kyllä, tällä kertaa oli jonkin verran edes järki matkassa ja edellisestä mokasta säikähtäneenä ryhdyin hoitamaan hiuksiani kidutuksen ohella ja jollain hullun tuurilla satuin hankkimaan Nutri Gloss-naamioa, johon ihastuin niin, että lotrailin sillä aivan tolkuttomasti, törmäsin kampaamokaupan alelaarissa Joicon K-pak reconstructoriin (jonka pakkaus ilmeisesti uudistui tjtn.?) femmalla, laitoin värinpoistettuun tukkaan tummanvaaleaa kevytväriä ja keksin hopeashampoon. Väri punersi tietenkin edelleen, mutta sattumalta (olin lapsena strawberryblondi) juuri se vaalean sävy taisi olla mulle kaikkein pukevin ja tukan kunto taisi jopa parantua siihen kuivaan shokkiväripehkoon verrattuna.
-vaan tietenkään en osannut sitä silloin arvostaa tarpeeksi - mikä on myöhemmin harmittanut vietävästi kun väriä usein haikailen - vaan platinaan oli päästävä
- ja päästiinhän siihen ja ihme kyllä tukkakin kesti ihmeen hyvin, kännissä hetken mielijohteesta leikattu vino otsiskin osoittautui aika kivaksi
-vaan siitä pari kuukautta ja johan halusin mustan tukan - ja eroon otsatukasta, jota sitten kasvattelin 
-...ja pari kuukautta myöhemmin siihen sivulle muutamia vaalean violetteja raitoja
-...ja jälleen kännissä otsatukan, tällä kertaa tosin suoran
-...ja vaaleita raitoja
-joihin kyllästyin ja värjäsin kokomustan ja aloin kasvattaa otsatukkaa pois
-...kunnes tajusin, ettei musta vaan ole se pukevin väri mulle ja päätin alkaa vähitellen värjäillä juurikasvua ruskeaksi
-mikä näytti typerältä kalototilta, siispä...
-...taas mustan latvan sekaan vaaleampia raitoja
-kunnes tajusin, että pitkällä tukalla jämähtäneen mustan kasvatteluun menee ikuisuus
-...joten laitoin värinpoiston ja värjäsin ruskeaksi
-...ja laitoin sivuotsiksen, josta tällä kertaa tosin tuli naurettavan lyhyt
-ja nyt kun tukka alkaa näyttää tasaväriseltä ja hyvänmalliselta, polttelisi se strawberryblondi...

1. Hieman ennen rippikoulua värjäsin luonnonblondit hiukseni punaisiksi ja siitä ikuisena muistona rippikuva, jossa sellainen kulahtanut vaaleanpunainen lettikihara tukka.

2. Joskus yläasteikäisenä päätin leikkauttaa hiukseni poikatukaksi, ja tosiaan näytin ihan pojalta - varsinkin kun en tuohon aikaan meikannut ollenkaan. Eräskin bussikuski erehtyi Sitä pois kasvatellessa en tietenkään tajunnut käydä kampaajalla korjauttamassa mallia, joten todisteena levähtäneestä poikatukasta on kuva ajokortissa!

3. Noin 3 vuotta sitten päätin permanentata(!) olkapääpituisen tukkani. Kampaaja sen sitten tekikin, mutta meni kampaamaan kiharat auki, jolloin tukka oli samanlainen kuin Rölli-peikolla, ja siltä se näyttikin koko olemassaolonsa ajan. Tästä muistona passikuva  (Nooh, onneksi sekin vanhentuu ensivuonna...) Permiksestä en päässyt eroon kuin kasvattamalla.

4. Viimeisin mokani oli värjätä hiukseni ruskeaksi. Halusin jotain muutosta, mutta väri sai minut (poikaystävän sanoja mukaillen) tuiman näköiseksi. Tässähän nämä päivät sitten kuluvatkin mukavasti pikkuhiljaa haalennellessa, tarkoituksena muuttua takaisin blondiksi. Ehkä tästä viisastuneena tyydyn pysymään blondina, tosin sellainen strawberry blonde väri vähän kiinnostaisi... 

1. Ala-asteella hiukseni olivat reiteen asti pitkät ja paksut, luonnollinen väri kuvien perusteella nätti; vaaleanruskeaa joissa aivan vaaleaita aurinkoraitoja. Valitettavasti kyllästyin pitkään tukkaan ja leikkasin sen ITSE tyyliin kaikki hiukset ponnarille ja ponnari poikki. Oli siinä äidillä siistimistä. Jälkeen päin tuo hiusten leikkuu h-a-r-m-i-t-t-i.

2. Yläasteella permanentti. Lopputulos: lammas.

3. Myös yläasteella, olin lopultakin saanut kasvatettua pitkän tukan takaisin ja sitten leikkautin senkin. Ja aloitin vaalentelun. Vaalea kyllä oli aika nätti minulla, kunnes vaalensin liikaa, eli tukka oli viti valkoinen.

4. Lukioaikana monen vuoden blondiuden jälkeen tukka tummanliilaksi. Siinä alkoi värjäyskierre, joka käsitti punaista, mustaa, tummanruskeaa ja välillä vaaleaa vähän aikaa. Ei tehnyt hyvää tukalle. Lukion lopulla aloin kasvattaa (hyvä niin).

Nyt olen päättänyt, että pysyn tässä vaaleanruskeassa, vaaleaksi raidoitetussa värissä enkä enää ikinä värjää tummaksi, ei sopinut mulle. Lisäksi vei aivan hullusti aikaa ja rahaa, että sai tukan taas nätiksi ja luonnollisen vaaleahkoksi noiden vuosien jälkeen. 

OT: näin muuten viime yönä unta, jossa värjäsin tukan mustaksi punaisilla raidoilla. Tuntui niin todelta, että aamulla luulin hetken aikaa värjänneeni oikeasti. Ja muutaman sekunnin ajan olin kyllä tosi järkyttynyt ja vihainen itselleni; Ei mun pitänyt värjätä, en halua tälläistä?!

Heh, tämä ketjuhan on mulle ihan omiaan

1. Leikkautin 6. luokalla pitkän vaalean tukkani poikatukaksi ja värjäytin oranssiksi
2. Yläasteella värjäsin tukan tummanruskeaksi ja permanentti oli pakko saada -> lopputulos sama kuin monella muullakin eli ihan järkyttävä käkkäräpää, ei sopinut mulle yhtään
3. Ruskealla värjäilyn jälkeen päätin haluta blondin tukan värinpoiston avulla -> lopputulos ihanan oranssinkeltanen pää
4. Tohon jo valmiiksi sekaväriseen tukkaan oli pakko saada kirkkaanpunaisia raitoja, kun kaverillakin oli
5. Lukiossa värjäsin tukan mustaksi, josta halusin taas hetken päästä takaisin blondiin -> lopputuloksena jälleen ihanan kellertävä pää ja kärsineet hiukset
6. Hetken blondina olon jälkeen värjäsin punaiseksi ja sitten taas mustaksi
7. Lopetettuani värjäämisen ja kasvatettuani mahtavan juurikasvun päätin leikata värjätyt latvat (n. 30cm) pois värinpoiston sijaan -> lopputulos ihan kamala tätikampaus (polkkatukka + otsis), joka ei sopinut mulle alkuunkaan
8. Viimeisin moka taisi olla se, kun parin vuoden kasvattelun jälkeen aloin jälleen värjäämään hiuksiani ja olen taas päätynyt mustaan... 

Varsinaisia mallimokia minulla ei ole pahemmin ollut, hiuslaadunkin takia tukka on ollut aina peruspitkä.
Kutosella-seiskalla löysin kyllä sisäisen hevarini ja värjäilin vaaleita hiuksiani tummanruskeiksi ja mustiksi, tietysti sellaisin välein että eiköhän sieltä ihana kultainen juurikasvu kimallellut. Jostain syystä en jaksanut harjata hiuksiani tarpeeksi usein, joten varmaan pahimmillaan kämmenenkokoisia takkuja pääsi muodostumaan. Musiikinopettajani yläasteella taisikin kerran kysyä, olenko tehnyt rastat itse vai kampaajalla...no eihän minulla mitään rastoja ollut. Jossain vaiheessa otin värinpoistoja ja hankin suoristusraudan, jolla vetelin säkkäriä hiuksiani suoriksi ilman mitään lämpösuojaa. Onneksi äiti sitten kiikutti eräänä päivänä kampaajaltaan minulle Tigin Smooth&Shinen...ja monen vuoden päästä olen sitten tässä.