Hassua muuten, kuinka monen mielestä pitkä tukka on jotenkin lyhyttä helpompi. Minun pitkä tukka kaipasi aina hirveää laittamista ja hoitamista, ennen kuin näytti vähänkään siedettävältä. Kampauksia oli vaikea laittaa yksin (eikä siihen paksuun tukkaan saanut millään tavalla järkevää kampausta, kun se itsepäisesti halusi aina palata luonnolliseen muotoonsa), ponnari oli ruma ja tylsä, kiharoiden laittamiseen meni aikaa ja suoristaessa ne meni päätä pitkin. Föönatessakin hiukset "hamppuuntuivat" ja menivät oudoiksi, mutta ilman fööniä kuivattamisessa meni 6 tuntia... Unohtamatta tietenkin sitä, kun hiukset tulivat jatkuvasti naamalle. Lyhyt tukka taas on nätti laittamattakin, kun vaan osaava kampaaja on sen sellaiseen malliin leikannut.
Mutta nyt kun mietin, miksi halusin aikaisemmin pitkät hiukset, syitä oli monia. Yksi oli se, että poikaystävällänikin on todella pitkät hiukset, enkä kestänyt aluksi ajatusta, että hänen tukkansa olisi minun tukkaani pidempi. Sitten toinen oli se, että minulla oli pitkät hiukset viimeksi lapsena (jotka nekin leikattiin, kun vihasin niiden hoitamista ja ne alkoivat rastoittumaan). Sekä kolmas, ehkä suurin syy, oli se että pidin siitä, kuinka hiuksieni pituutta kehuttiin. Hiukseni kun on luonnostaan tummat ja paksut, niin kaikki kampaajia myöten jaksoivat ihastella niitä.
Mutta tosiaan, kyllästyin kasvattamiseen ja leikkasin takaisin lyhyen mallin

.