juurikasvu.org

En itseasiassa tiedä.. Tällä hetkellä tahtoo pitkät, toisella lyhyet..
Aikaisemmin pidin lyhyitä sillä en voinut kestää sitä muottia että naisilla pitäisi olla pitkät hiukset, tämä siis tietenkin miesten mielestä ja sellaiseenhan en alistu.. Mutta toisaalta pitkät on helpommat, kietaise ponnarille yms. Ei pahemmin tarvitse laittaa, voi tehdä kampauksia halutessaan, värjäillä ja luoda uutta ilmettä..

Mutta periaatteessa se on minulle aivan se ja sama. Lyhyt tai pitkä, molemmat kuitenkin sopii.

Pitkät hiukset ovat ajattoman kauniit ja naiselliset (naisilla). Pitkät hiukset (niin naisilla kuin miehilläkin)  ovat jotenkin todella luonnolliset ja muistuttavat menneistä vuosisadoista (historiaan hurahtanut kun olen).

Minulla on ollut 4-vuotiaasta asti aina pitkät hiukset ja ne ovat osa identiteettiäni. En osaa edes kuvitella itseäni lyhythiuksisena.    Pitkät hiukset ovat myös nuorekkaat ja ne saa tarvittaessa skarpisti nutturalle.

Minun hiuslaadullani, omassa päässäni; pitkä tukka on helpommin kaunis kuin lyhyt, jota aina on pakko jotenkin laittaa. Pitkä tukka on myös huolettomuuden, romanttisuuden ja vapaamielisyyden kuvastaja. Erityisesti pitkä tukka tuo mieleen minulle rakkaat hippivuodet 60- ja 70-luvuilla (en siis elänyt tuolloin, mutta olisin halunnut!). Olen muutenkin saanut kovasti vaikutteita tuolta ajalta niin musiikin, pukeutumisen kuin aatteidenkin saralla, joten sekainen luonnonlaineikas kukkaislapsitukka sopii minun ideaalikuvalle itsestäni.
Lisäksi pitkän tukan huolettomuus voi olla tarkoituksellistakin (ja hyvännäköistä), kun taas lyhyt tukka laittamattomana on aina vaan, noh, juuri sen näköinen. Pystyssä tai lysyssä, huonosti kuitenkin. Sitäpaitsi ohut tukka on ohut lyhyenäkin, puheet tuuheuden lisääntymisestä leikkauksen myötä on minusta ihan puppua. Jos tukka on pitempi, onhan sitä enemmänkin silloin! Eikä sitä ole pakko pitää aina kokonaan auki lehmännuolemana, vaikka jotkut ilmeisesti niin luulevatkin.

Ihailen kyllä muilla graafisia puolipitkiä malleja, mutta minulle ne eivät istu. Hiusten pituus sinällään ei ole mikään itseisarvo, enkä pidä kovinkaan viehättävinä liian pitkiä hiuksia. Puoliselkä alkaa riittää, lyhyillä ihmisillä bsl.

Oman hiuslaatuni takia en voi laittaa lyhyttä tukkaa, koska hiuksia on paljon ja ne ovat kiharat, joten en saisi niitä asettumaan oikein mitenkään. Lisäksi lyhyt tukka ei sovi kasvojeni muotoon. Muilla taas pidän lyhyistä / puolipitkistä hiuksista. Pitkä tukka ei itsessään ole kaunis, vaan siinä täytyy olla sitä jotain. 

Hiukseni ovat pitkinä paljon helpommat kuin esim. yläselkä- tai polkkamittaisina tai lyhyempinä. Näissä on paljon taipuisuutta ja pyörteitä, mitkä tekevät niistä lyhyinä kurittomat ja vaikeasti käsiteltävät. Ne ovat myös laadultaan aika hienot, mikä tekee sen, että jos ulkona tuulee vähänkin, ne pyörivät auki ollessaan tuulessa ympäri päätä epämääräisenä takkukasana. Pituutta täytyy olla riittävästi, jotta sen paino vetää hiukset omalla painollaan alas. Mikään muotoilutuote ei pidä niitä puolipituisina tai lyhyinä paikallaan, ja sen mittaisina niitä on vaikea saada kiinnikään. Toimiva ratkaisu näihin ongelmiin on pitkät hiukset  .

Pidän pitkistä hiuksista siksikin, että erilaisia kampausvaihtoehtoja on paljon ja niillä saa vaihtelua. Hiukset voi pestä harvemmin eikä ns. huonoja hiuspäiviä ei ole, koska vähän likaiset hiukset voi naamioida laittamalla ne sopivalla tavalla kiinni. Jopa öljyhoidon voi laittaa pituuksiin vaikka koko työpäiväksi nutturan kanssa ja näyttää silti ok:lta  . Mielestäni pitkät hiukset sopivat parhaiten myös kasvoihini ja olemukseeni.

Tärkein syy on kuitenkin se, että pidän esteettisessä mielessä kaikkein eniten vähintään lantiolle ulottuvista hiuksista ja aina olen halunnut sellaiset. Jostain syystä en ole vain omistanut todella pitkiä hiuksia kuin vasta nyt. Olen aikaisemmin päätynyt leikkaamaan ne viimeistään siinä vaiheessa, kun ne saavuttavat BSL-pituuden. En ole osannut hoitaa niitä ennen kunnolla enkä myöskään laittaa niitä kuin ponnarille. Myöskään ympäristöni ei ole tukenut pitkätukkahaaveita.

Opin onneksi olemaan välittämättä siitä ja opin myös paljon uusia juttuja vasta yli 30-vuotiaana tutustuttuani jenkkipitkätukkien LHC-foorumiin. Arvelenkin, että en tule leikkaamaan hiuksiani enää koskaan nykypituuttaan lyhyemmiksi (nyt 85 cm huijausmitalla). Miksi palaisin lyhyempiin hiuksiin, jos kerran viihdyn parhaiten pitkähiuksisena...

Haluan kokeilla, kuinka pitkälle kärsivällisyyteni riittää. 

Tunnen oloni kauniiksi pitemmissä hiuksissa. Se on varmaan suurin syy siihen, miksi haluan pitkät hiukset ja miksi niitä edelleen pitemmiksi kasvatan.

Pitkät hiukset sopivat minulle paremmin kuin lyhyet, ovat naiselliset ja niitä on ihana laittaa tai
olla laittamatta

Mulle varmasti sopisi hyvin lyhyemmätkin, kun kasvojen muoto on sellanen että käy oikeestaan mikä vaan.
Haluan kuitenkin että hiukset yltää kiinni, ja niissä on pituutta sen verran että niihin saa tehtyä erilaisia nutturoita ja muita kampauksia. 

Minulla on aina ollut pitkät hiukset, vähintään vyötärön seutuville. Huvittaa, kun ihmiset kysyvät, miten kauan minulta on mennyt kasvattaa hiukset pitkiksi, siis kasvattaa?? Minun hiukset ovat olleet aina niin pitkät, kuin ne ovat suostuneet luonnostaan kasvamaan, lukuunottamatta karseaa puolen pään otsatukkaa, jota äiti minulle leikkasi pikkulapsena. Pitkät hiukset tuntuvat oikeilta: olen aika ujo erakkoluonne, pitkiin hiuksiin voi piiloutua, ja tarvittaessa ne saa nopeasti sitaistua ponnarille pois tieltä jos alkaa ahdistaa. Ne sopivat kasvoihini ja tyyliini ja luonteeseeni, olen tämmöinen epäkäytännöllinen ja -ajanmukainen haaveilija ja samoilija, ja tykkään näyttää naiselliselta. Paljon vaivannäköä näissä hiuksissa kyllä on, koska ovat ohutta laineikasta laatua ja niitä on paljon, ja takkuuntuvat helposti. Hiukseni ovat kyllä välillä aivan luvattoman kurittomat ja pörröiset, voin kuvitella että monet katsovat niitä että voi kääk, mikä kasa.

Luulen, että kun saan joskus koulutusta vastaavaa työtä, täytyy leikata hiuksia vähemmän rehottaviksi, ja helppohoitoisemmiksi, tai ainakin alkaa pitää niitä enemmän kiinni. Pitkät ne tulevat kyllä aina olemaan tai vähintään olkapäämittaiset ja vähän villit. Ihailen kyllä muilla upeita lyhyitä hiusmalleja, mutta ne eivät ole minun juttu.Jos hiukset jostain syystä putoaisivat pois, ryhtyisin luultavasti käyttämään erilaisia hauskoja pitkiä peruukkeja.

eOwyn kirjoitti: ...vähintään vyötärön seutuville...

Mielettömän pitkät siis! Kuinka usein peset, että saat hiukset kuitenkin pysymään hyvässä kunnossa? Värjäätkö koskaan? Työn takia ei hiuksista kannata luopua, jos ne oikeasti tuntuvat sitä "omalta jutulta". Jos tarvitsee olla valtion ulkohallinnon virallinen edustaja tms., niin kiinni vaan joillekin kieppauksille; ihan vaan sen takia ei kannata saksia kaivaa esille. Vapaallahan niitä voi aina pitää villeinä ja vapaina  .

En oikeastaan edes tiedä miksi, vaihtelun vuoksi kai? Minulla on ollut aivan lyhyttä ja tosi pitkää, ja kaikkea siltä väliltä muutamaan kertaan jo. Nyt on pitkän vuoro, ja tavallaan haluan myös nähdä kuinka pitkäksi hiukseni pystyvät kasvamaan kun tähän mittaan on jo tultu, sillä hiukseni ovat nyt pidemmät kuin ikinä aikaisemmin 

Paksun, itsepäisen ja taipuisan hiuslaatuni takia pitkät hiukset ovat tavallaan helpommat pitää, sillä en ole aamuihminen ja vielä hartiamitassa jouduin tekemään töitä että sain pyörteet ja sojotukset yön jäljiltä piiloon. Toisaalta taas lyhyempi tukka tällä hiuslaadulla aika näyttävä, ja toki myös helpompi pestä ja mukava laittaa (jos ei ole kiire). Viime aikoina olen joutunut kysymään itseltäni aika usein että "Miksi pitkät hiukset?", sillä vaihtelun vuoksi tekisi mieli taas lyhentää ja reippaasti 

Minulla on ollut suurimman osan elämästäni lyhyet hiukset, ja vasta n. 17-18-vuotiaasta olen pitänyt pidempää tukkaa. Ja voin sanoa, että pitkää aion pitääkin, ihan vain siksi että sopii (omasta mielestäni) minulle ja kasvoihini parhaiten.

Sain tosin vähän aikaa sitten parin päivän mittaisen himotuksen pätkäistä taas lyhyeksi, mutta en sitten kuitenkaan edennyt asiassa koska a) en kuitenkaan laittaisi tukkaa niin että näyttäisikin hyvältä, b) lyhyttä saisi olla aina leikkauttamassa ja c) avomies ei tykkää lyhyistä Viimeinen syy ei tosin ole mikään painava syy, koska jos oikeasti haluaisin leikata lyhyiksi, avo kyllä siihen sopeutuisi ja luultavasti rupeaisi tykkäämäänkin.

Tällä hetkellä tilanne on kylläkin sellainen, että tukka alkaa olla oikeasti ihan liian pitkä. En tykkää siitä, että kun aamulla laittaa astioita pesukoneeseen, auki oleva tukka pyyhkii likaisia astioita. Lisäksi kun otsatukka on paksu, muu hiuksisto näyttää ohuemmalta ja ylimääräinen pituus vielä lisää tätä efektiä. Eli kampaajalle olen parin viikon sisällä menossa, ja pituudesta lähtee reippaasti. Ei kuitenkaan niin paljon, etteivät olisi enää "pitkät"; BSL-pituus olisi sopiva.

Olen kokeillut niin lyhyitä kuin pitempiäkin hiusmalleja. Tällä hetkellä kasvattelen näitä pikkuhiljaa pitemmiksi. Pidän pitkistä hiuksista siksi, että ne saa monipuolisemmin laitettua kiinni ja tarvittaessa jättää vain auki. Minulla on pitkät hiukset, koska koen ne jotenkin enemmän itseni näköiseksi kuin lyhyemmät hiukset.

Pitkissä hiuksissa on asennetta, ja pitkät hiukset myös lisäävät huomattavasti vaihtoehtoja kampausten laitossa. Jotenkin koen niin, että pitkät hiukset tuovat esiin jotain olennaista persoonastani , kun taas lyhyissä hiuksissa en tunne olevani oma itseni. Joillakin asia on varmaan juuri toisinpäin